Taideteollisuusalan opiskelija Erasmus+ -matkalla Islannissa

Marraskuinen Erasmus+ -jakso Reykjavikissa oli minulle paljon enemmän kuin työssäoppimista; se oli kurkistus Islannin villiin luovuuteen. Kaksi viikkoa täynnä käsityötä, designia, inspiraatiota ja kohtaamisia, jotka muuttivat tapaa ajatella omaa alaani. Tässä siis kuvin ja sanoin tiivistettynä matka, joka ei jäänyt vain muistoihin, vaan myös osaksi minua.

On olemassa paikkoja, joihin ei vain matkusteta hetkeksi lomailemaan; niihin ilmeisesti myös vähän jäädään kiinni jostain osasta sielua ja sydäntä.
Reykjavik oli minulle juuri sellainen. Jo ensimmäisestä päivästä lähtien tuntui kuin olisin tullut kotiin,  ja kaksi viikkoa Islannissa oli täynnä sellaista taiteen, käsityön ja yhteisöllisyyden energiaa, jota en osannut edes etukäteen toivoa.

Tämän matkan mahdollisti Erasmus+, KSL-opintokeskus, Taitokeskus Jyväskylä ja tietenkin meidän upea isäntämme Handverk og Hönnun; sekä hurmaava Gunnhildur Edda Guðmundsdóttir, joka otti meidät vastaan niin lämmöllä, että kynnys yhteistyöhön katosi välittömästi ensimmäisen kahvikupposen äärellä.

Ammatillinen anti: käsityötä, designia ja luovaa ajattelua Islannin rytmissä

Matkan keskiössä oli tutustuminen Islannin käsityön, designin ja taiteen kenttään. Pääsimme seuraamaan Eddan työtä Handverk og Hönnun -yhdistyksessä, joka tekee upeaa työtä paikallisen käsityökulttuurin edistämiseksi. Saimme olla mukana seuraamassa mm. Textílfélagið / Icelandic Textile Association eli islantilaisen tekstiiliyhdistyksen ÞAÐ HÚMAR AÐ -taidenäyttelyn viimeistelyjä; ripustamista, siistimistä, järjestelyjä, ja muita ihania ennen-avajaisia-kaaokseen liittyviä asioita, jotka varmasti ovat tuttuja jokaiselle kulttuurialan ihmiselle.

Yllätyksenä saimme myös kutsun Iceland Design & Architecture Awards -tilaisuuteen. Paikan päällä näimme huikeita uusia avauksia islannin arkkitehtuurin ja muotoilun kentältä, ja oli inspiroivaa huomata, miten rohkeasti paikalliset suunnittelijat yhdistävät luonnon, teknologian ja käsityön.

Kohtaamisia, jotka jäivät mieleen

Edda vei meidät tutustumaan moniin paikkoihin ja ihmisiin, joiden työnkuva oli äärimmäisen mielenkiintoista:

• Arnar Sigurdsson / East of Moon esitteli meille Haushaus / Hafnar.haus -luovan yhteisön toimintaa. Se, miten monialaisesti teknologia ja fyysiset tilat yhdistettiin osallistavaan yhteisöllisyyteen, oli aivan mieletöntä. Tällaisia tiloja tarvitsisimme Suomeenkin.

• Reykjavikin Taidekoulu Myndlistaskólinn í Reykjavík rehtori Aslaug Thorlacius esitteli koulua, jonka monialaisuus muistutti paljon Taitokeskuksien toimintaa Suomessa. Tapasimme myös stipendiopiskelija/taiteilija Geoff Boorasin, joka tutkii Islannin luonnonmateriaalien (laavakivi, hiekka, savi) käyttöä keramiikassa.

• Tekstiilitaiteilija Emma Shannon @winkstex ja hänen valotekniikkaa hyödyntävät tekstiilityönsä olivat aivan omaa luokkaansa, ja keskustelu valon, materiaalin ja tilan suhteesta jäi pitkäksi aikaa pyörimään mieleen.

Näistä kohtaamisista muodostui kokonaisuus, joka avasi Islannin käsityö- ja taidekenttää monesta suunnasta; niin perinteestä nykytaiteeseen kuin myös teknologisesta muotoilusta yhteisöllisiin työtiloihin.

Kaupunki, joka elää taiteesta

Reykjavikissa tuntui, että taide ja visuaalinen ajattelu eivät ole jotain muusta elämästä ja arjesta erillistä, vain tietyille henkilöille ja yhteisöille suunnattua luksusta, vaan tarjolla koko ajan, kaikkialla, jokaiselle:

• Muraalit koristavat lähes jokaista katua, mm. erityisesti Juan Arcticin työt pysäyttivät.

• Löysimme upean Gerður Helgadóttirin seinämosaiikin.

• Reykjavik Art Museum - Hafnarhús tarjosi upeat Steinan ja Errón näyttelyt.

• Ihastuimme myös punk-asenteiseen The Icelandic Punk Museum -museoon, joka sijaitsee entisessä julkisessa vessassa (ja jossa meidän vastaanottanut dude oli niin aito punkkari kuin olla ja voi).

Kulttuuri kukoisti myös kaduilla ja paikallisissa kohteissa: matkamme aikana kaupungin täytti Iceland Airwaves -festivaali, jonka keikoille ajauduimme lähestulkoon (long story..) vahingossa. Ja jopa matkakumppanini Eeva Flyktmanin mielestä räppi kuulosti siellä - nyt en valehtele - hyvältä!

Luonto: jatkuva, loputon sävelmä ja rytmi kaiken taustalla

Vaikka keskityimme pääasiassa Reykjavikiin, Islannin järkyttävän upea luonto tuli ja vei mukanaan 100-0.

• Kävimme nauttimassa Hvammsvikissa kuumista lähteistä, jossa pimeä vuorten syli ja siellä kylpeminen tuntui lähes yliluonnolliselta.

• Edda vei meidät merenrantaan ja Gróttan majakalle; paikkaan, jonne olisi voinut unohtua tuntikausiksi tutkimaan hiekan ja ympäröivän luonnon tekstuureja.

Kävimme myös aivan tavallisessa islantilaisessa uimahallissa, jossa ulkoaltaat höyrysivät lämpiminä kylmää tuulta vasten. Reissun edullisin luksuskokemus.

Mitä opin ja mihin tämä johtaa?

Tämä matka ei siis ollut vain tutustumista uuteen maahan; se oli kurkistus siihen, millainen käsityön, designin ja taidekasvatuksen tulevaisuus voi olla, kun yhteisöllisyys, teknologia ja luonto kulkevat käsi kädessä.

Opin viikossa enemmän kuin uskoin mahdolliseksi:

• miten luovia yhteisöjä voi rakentaa aidon yhteistyön varaan

• uusia tapoja yhdistää perinteisiä käsityötekniikoita valoon, tilaan ja materiaali-innovaatioihin

• näkökulmia kulttuurituotannon ja oppilaitosyhteistyön kehittämiseen

• rohkeutta ajatella käsityöalaa paljon laajemmin kuin ennen

Ja ennen kuin kukaan ehtii kysyä niin kyllä; haluan ehdottomasti palata Islantiin uudelleen. Myös tulevat käsityömestarin opinnot suorastaan huutavat jo uutta mahdollisuutta Erasmus+ -jaksolle!

..paluun jälkeen.

Iceland stays with you.
Näin kirjoitin jo matkalla yhden sosiaalisen median päivityksen kuvatekstiin, ja se pitää yhä edelleen paikkansa.
Islanti jätti jälkensä mieleeni, sieluuni ja sydämeeni, eikä se tule haihtumaan pois ihan heti.

Vielä kerran. Iso kiitos:

Erasmus+, KSL-opintokeskus, Taitokeskus Jyväskylä, Handverk og Hönnun, Edda, Eeva (jonka ottamia myös osa blogissa esiintyvistä kuvista on)  ja koko Reykjavik.

Teitte tästä matkasta paljon enemmän kuin käsityöntekijän ammattiin liittyvän työssäoppimisjakson.
Te autoitte tekemään siitä kokemuksen, joka muuttaa ihmisen tapaa tehdä työtä, ajatella ja olla maailmassa, kun vain itse antaa sille myös mahdollisuuden.

xxx

Mirva