Keissi ukulele - synkän meren säveliä

Meikäläisen on tullut tehtyä kaikenlaista värien kanssa: maalauksia flyygeleihin, yksityiskohtia kynnen kokoisille alueille, seinien suurta pintaa. Mutta tällä kertaa keskitytään erääseen talviseen projektiin - vanhaan ukuleleen, josta syntyi jotain aivan muuta kuin sen alkuperäinen, kolhiintunut olemus antoi ymmärtää.

Ukulele saapui työstettäväksi elämää nähneenä, mutta rakenteellisesti ehjänä. Ennen kuin väriä voitiin ajatellakaan, piti poistaa kaikki ylimääräinen roipe ja hioa pinta. Pinnan puhdistuksen jälkeen päälle vedettiin tasainen pohjamaali, joka toimi myös hahmottelu- ja idea-alustana tuleville luonnoksille.

Sitten alkoi ideointi: mitä tästä voisi tulla?
Testaamaan siis eri väriyhdistelmiä, ja viimein ne löytyivät; syvän vihreän ja tumman sinisen yhdistelmä, kuin synkkä meri, jossa jokin liikkuu. Jokin iso. Jokin iso ja lonkeroilla varustettu.

Lyijykynällä hahmottelin virtaviivaisia kuvioita, jotka alkoivat muistuttaa yhä enemmän vedenalaisia virtauksia ja nousevia lonkeroita. Maalausvaiheessa etenin kerros kerrokselta, kunnes tunnelma alkoi olla kohdallaan. Lopuksi maalattu pinta suojattiin, ja ukulele kielitettiin; tässä kohtaa kiitos pianonvirittäjälle, joka hoiti instrumentin takaisin soittokuntoon.

Nyt sai tämä uniikki ukulele soida taas; ei muovisen kirkkaasti, vaan tummasti, kuin merenpohjasta. Soitin, jossa yhdistyvät jatkossa musiikki, kuvallinen taideilmaisu ja materiaalin uusi elämä.

Ja kyllä, sillä soitetaan edelleen.

xxx

Mirva